torstai, 20. marraskuu 2008

Ray Lamontagne

People on the street now
Faces long and grim
Souls are feeling heavy
And faith is growing thin
Fears are getting stronger
You can Feel them on the rise
Hopelessness got some by the throat you can see it in their eyes
I said how come
How come
Everybody on a shoestring
Everybody in a hole
Everybody crossing their fingers and toes
Government man spin his politics till he got you pinned
Everybody trying to reach out to each other
But they don't know where to begin
I said how come
I can't tell
the free world
from living hell
I said how come
How come
all I see
is a child of god
in misery
I said how come the pistol now as profit
The bullet some kind of lord and king
But pain is the only promise that this so called savior is going to bring
Love can be a liar
And justice can be a thief
And freedom can be an empty cup from which everybody want to drink
I said how come
I can't tell
the free world
from living hell
I said how come
How come
all i see
is a child of god
in misery
I said how come
Its just man killing man
Killing man
Killing man
Killing man
Killing man
I don't understand
Its just man killing man

perjantai, 31. lokakuu 2008

Kevyin askelin viet sydämen

Hurjaa miten joskus voi hukata tunteensa niin täydellisesti. Miten yhdessä hetkessä voi olla niin täydellisen hukassa ja toisessa niin täydellisen varma. Vietin viikon maalla, kaukana kaupungista ja niistä ihmisistä jotka eniten hämmensi mua. Ikävöiminen tottavieköön tekee välillä hyvää! Olen sittenkin niin toivottoman täydellisen rakastunut. Mikä ihana fiilis. :)

Vaikka muut asiat ei sinänsä ole muuttuneet sen paremmiksi, näyttää nekin heti vähemmän ahdistavimmilta. Vaikkei peilistä tuijota se paras mahdollinen vaihtoehto, kelvatkoon. Kelpaa muillekkin, kuka minä olen sitä sitten tuomitsemaan. :) Ja opiskelu..kodin- ja taloudenhoito.. no, yritän jaksaa parhaani mukaan..

Minut noidut
sun tuoksus on
jotain vanhaa taikuutta


maanantai, 20. lokakuu 2008

Haetaan reipasta ja oma-aloitteista keittiöapulaista

   
Lyhyesti sanottuna, vihaan kalaa. Ja tällä hetkellä elämä tuntuu varsinaiselta kalasopalta. Päässä uiskentelee paljon ajatuksia. Ne liittyvät paljolti syömiseen, itsetuntoon, jaksamiseen, talouteen (siihen että se on kuralla) ja siihen rakastanko vielä sitä ihmistä, jota kaksi vuotta olen niin palavasti rakastanut.  Nyt tuntuu etten tunne itseäni, en tiedä mitä tunnen, enkä tiedä mitä haluaisin tuntea. Mitä haluan nyt ja mitä haluan tulevaisuudessa. Haluaisin niin kovin jakaa tään koko sopan jonkun kanssa, jonkun joka ei tuomitse onnetonta keittotaitoani. Haluaisin niin kovin kaataa tään koko keiton jonkun toisen lautaselle ja toivoa, että se ei ole liikaa.
Tai sitten tää kalasoppa vettyy ja vettyy, kunnes kattila läikkyy ja kaatuu kiehuen ja polttaen jonkun/kaikkien käsivarsille.

Tiedän että ongelmilla on taipumus paisua, kun niitä pyörittelee yksin päässään. Toivottavasti nytkin on käynyt niin.



sunnuntai, 19. lokakuu 2008

Stop me if you think that you've heard this one before


"Stop me, oh, stop me
Stop me if you think that you've
Heard this one before
Stop me, oh, stop me
Stop me if you think that you've heard this one before"

Lähden löytöretkelle. Maailmaan jossa en ole ehkä kotonani, maailmaan josta pitäisi tehdä näköiseni.
Vielä olen hukassa. Siksi tarvitsen sinua.
Tiedän vain että edessä on seikkailu.

"Nothing's changed
I still love you, oh, i still love you
...only slightly, only slightly less than i used to, my love.."