Hurjaa miten joskus voi hukata tunteensa niin täydellisesti. Miten yhdessä hetkessä voi olla niin täydellisen hukassa ja toisessa niin täydellisen varma. Vietin viikon maalla, kaukana kaupungista ja niistä ihmisistä jotka eniten hämmensi mua. Ikävöiminen tottavieköön tekee välillä hyvää! Olen sittenkin niin toivottoman täydellisen rakastunut. Mikä ihana fiilis. :)

Vaikka muut asiat ei sinänsä ole muuttuneet sen paremmiksi, näyttää nekin heti vähemmän ahdistavimmilta. Vaikkei peilistä tuijota se paras mahdollinen vaihtoehto, kelvatkoon. Kelpaa muillekkin, kuka minä olen sitä sitten tuomitsemaan. :) Ja opiskelu..kodin- ja taloudenhoito.. no, yritän jaksaa parhaani mukaan..

Minut noidut
sun tuoksus on
jotain vanhaa taikuutta